Noussut kohu suunnittelemani OTAXIn visuaalisen identiteetin löytymisestä Slovakiasta sai minut pohtimaan, miksi näin on tapahtunut. Kuka huijasi ja ketä? Huijasiko mahdollinen suunnittelija tilaajaansa, vai oliko slovakialainen taksiyritys päättänyt päästä helpolla ja huijaa näin asiakkaitaan?
Tapahtunut sai myös pohtimaan suunnitteluprosessia. Teimme Oulun aluetaksin kanssa kuukausia brändityötä, jossa OTAXIn nimi ja visuaalinen ilme rakentuivat. Tällainen prosessi on myös meidän suunnittelijoiden vakuutusturva sen varalle, että joku epäilisi suoraa kopiointia. Suunnitteluhan on aina lähtökohtaisesti kopiointia: siinä yhdistyy kaikki se, mitä suunnittelija on nähnyt, kokenut ja oppinut. Näistä lainatuista osista muodostuu suunnitteluprosessissa synteesi, osiensa summa.
Jos ilmennyt visuaalisen identiteetin samankaltaisuus olisi sattumaa, sen voisi todentaa juuri suunnitteluprosessin kautta. Slovakialainen taksiyhtiö ei kuitenkaan ole vastannut median kysymyksiin siitä, miksi he ovat VIP-logoa myöten täysin samannäköisiä oululaisen OTAXIN kanssa. Taidamme siis keskustella varkaudesta – identiteettivarkaudesta.
Toisaalta, jos kysymyksessä olisi väärennös, niin silloinhan slovakialainen taksifirma yrittäisi ratsastaa OTAXIn rakentamalla brändilla ja saada siitä hyötyä. Siitä tuskin kuitenkaan on kysymys. Mutta tätäkin on yritetty. Tarrafirma, joka teippaa OTAXin autoja, kertoi erään yksityisen taksiautoilijan pyytäneen heitä teippaamaan autonsa samanlaiseksi kuin OTAXIn autot. Tarrafirma oli luonnollisesti kieltäytynyt jyrkästi.
Mutta jos pyyntöön olisi suostuttu, väärennetty OTAXI olisi kenties näyttänyt aidolta. Olisiko asiakas kuitenkaan ollut tyytyväinen saamaansa palveluun? Kuljettajaahan ei velvoittaisi OTAXI-palvelukonsepti, ja asiakas olisi voinut pettyä. Näin feikkitaksi olisi vahingoittanut myös aitoa OTAXIn brändia.
On siis tärkeää suojella omaa brändiään myös väärennöksiltä.
Aito brändi on uniikki. Sen visuaalisuus kasvaa yrityksen arvoista ja ydinlupauksesta. Tämän vuoksi suora varastaminen, väärentäminen ja lainaaminen on aina vain päälle liimattua pintaa – katinkultaa.
Kirjoittaja: Tuomas Mujunen
