Tulipahan tehtyä! – Nyt Riitti -kampanjan tarina


Brandstein brändinrakennukseen keskittynyt mainostoimisto

Näinä aikoina on mukava tutkailla yhteistyökuvioita vuosien varrelta. Oluthuone Leskisen kapakoitsija Ari Flinck muistelee pitkäaikaista yhteistyötä Brandsteinin ja Tuomas Mujusen kanssa.

”Olen oululainen kapakoitsija ja minulla oli vetovastuu Oluthuone Leskisestä vuosina 1997-2007. Tuomas Mujunen oli mukana kuvioissa jo, kun alettiin yrittäjiksi vuonna 1997. Tuomas kävi asiakkaana, ystävystyttiin tiskin yli. Leskisessä tavoitteena oli tekemisen omaperäisyys, edelläkävijyys ja omalaatuisuus verrattuna muihin baareihin – sekä liikeidean että sitä tukevan markkinoinnin suhteen.

Nyt Riitti -alkoholittomien oluiden kampanja lähti vuonna 2004 siitä, kun tammikuu oli vuoden huonoin kuukausi. Kassa ei laulanut ja jotain piti keksiä – taisi olla Tuomaksen idea. Alkoholittomia oluita oli myynnissä ja kannustettiin tulemaan baariin, vaikka olisikin holittomalla. Kampanjaa tukemaan suunniteltiin julistekampanja.

Ensimmäiset julisteet eivät olleet karikatyyrejä kanta-asiakkaista, mutta jossain vaiheessa hoksattiin se ideaksi. Leskisen kanta-asiakasporukkaa sitoutti, kun arvuuteltiin, kuka olisi tällä kertaa julisteessa esiintyvä kantis, joka taistelee ”alkoholipirua” vastaan.

Maailma on muuttunut melkoisesti parinkymmenen vuoden aikana. Terveysbuumi ja terveelliset elämäntavat koskettavat meitä, ihmiset kyseenalaistavat omaa alkoholin käyttöä. Opiskelijoillakin on terveet elämäntavat; he haluavat valmistua hyvissä ajoin. Yhtenä haasteena ihmisten tapaamisessa on myös somemaailma, kaikki on siirtynyt nettiin. Vauvahan on meidän pahin kilpailija, uuden perheenjäsenen myötä asiakas on menetetty muutamaksi vuodeksi.

Ovat nämä kuitenkin olleet hauskoja vuosia, olin yhteensä 10 vuotta Leskisen vetäjänä. Vuonna 2007 siirryin Jumpruun. Koko Leskisen ajalta muistan ainoastaan yhden negatiivisen palautteen. Se liittyi Mujusen ideaan, juurikin Nyt Riitti -kampanjajulisteesta. Julisteessa imitoitiin 70-luvun Hymylehden tyyppistä, pikkuisen shokeeraavaa kantta. Kannessa eli julisteessa oli puolialaston nainen, jolla pikkuisen vilahti nänni – vaikkakin sitä oli ”yritetty” peitellä tähdellä. Kohta sähköpostissa odotti kolmen tuohtuneen naisihmisen palaute – he olivat pitäneet meitä “fiksuna ja mukavana” toimijana.”

”Kun kyseessä on ollut näinkin tiivis ja pitkäaikainen yhteistyö, aina välillä herää miettimään, mistä kaikki ideat syntyvät? Ja uskonkin, että olemme ruokkineet toinen toisiamme löytämään uusia juttuja. Tämä hedelmällinen yhteistyö on jatkunut nyt Jumprun puolella ja kunhan korona hellittää, ehkäpä Mujunen pistää vielä pystyyn sen julistenäyttely VOL kakkosen?”

Kirjoittaja: Niina Jortikka.